Vintage teki Katista mekkoihmisen

By Fashion Revolution

5 months ago

Kati Repo löysi omaan vartaloon ja tyyliin sopivat mekot menneiltä vuosikymmeniltä. Laadukkaat vaatteet sopivat eri aikakausien pukeutujille ja periytyvät sukupolvelta toiselle.

Kun Kati Repo astuu Helsingin Kalliossa sijaitsevaan vintageliikkeeseen hakemaan uusinta mekkoaan, sielussa ailahtaa ihana tunne kauneuden ja historian yhdistelmästä. Hoochie Mama Jane on hänelle enemmän kuin vaatekauppa, se on uuden pukeutumistyylin syntysija. Täällä hän saattoi jättää taakseen itselleen vieraiden jakkupukujen ja housujen maailman, täällä hänestä tuli mekkoihminen.

Juristina ja lisenssiagenttina työskentelevä Kati toimi pitkään yritysmaailmassa, jossa muodollinen pukeutuminen kuului toimenkuvaan. Vuosikausia hän pukeutui persoonattomiin jakkuihin ja housuihin, jotka hän hankki anonyymeista vaatekaupoista. Kun hän joskus sovitti päällensä nykymuodin mukaisia mekkoja, hän lähes masentui, sillä tarjonta ei koskaan sopinut hänelle.

Olen pitkä, ja vartaloni ylä- ja alaosa ovat kooltaan eriparia, joten nykymuodin kapeat ja suorat linjat eivät istu minulle. Olin jo luovuttanut mekkohaaveeni, kunnes tulin ensimmäistä kertaa Hoochie Mama Jane -liikkeeseen.

Kati tarvitsi juhlavaatteen ja löysi Hootchiesta upean, 20–30-lukujen taitteesta peräisin olevan iltapuvun, joka on mustaa silkkisamettia, joka sopi hänelle täydellisesti. Samalla hän huomasi, millainen valikoima omankokoisia ja omanoloisia mekkoja vintagen parissa olikaan tarjolla!

Persoonalliset ja kestävät vanhat kankaat

Kati löysi Hoochiesta vuosikymmeniä vanhoja mekkoja, jotka olivat täysin moitteettomassa kunnossa ja jotka sopivat hänen vartalolleen. Hän ihastui 1960–70-luvuilla valmistettuihin mekkoihin, joissa oli persoonalliset ja värikkäät kuosit, ja jotka soveltuivat myös arkikäyttöön. Nyt Katin lempimekko on a-linjainen sininen minimekko, jossa on turkooseja ja vihreitä psykedeelisiä kuvioita sekä trumpettihihat. Alun perin mekko oli pidempi ja se tuntui raskaalta, koska materiaali on paksua puuvillaa. Asia korjaantui, kun Kati keksi, että mekkoa voidaan lyhentää.

Vaatteen ilme muuttui täysin, kun Hoochien ompelija teki mekosta polven yläpuolelle ulottuvan. Olen käyttänyt tätä mekkoa runsaasti jo parin vuoden ajan sekä töissä että vapaa-aikana, ja se on vielä aivan hyväkuntoinen. On ällistyttävää, että viisikymmentä vuotta vanha kangas on kuin uusi ja värit ovat pysyneet moitteettomasti.

Vaatteiden tarinat kertovat eletystä elämästä

Kati ihmettelee, miten on mahdollista, että hänen kokoiselleen ihmiselle ei ole tarjontaa nykymuodissa, mutta käytetyt vaatteet vuosikymmenien takaa ovat kuin hänelle valettuja. Viime vuosina hänen on tarvinnut ostaa uutena vain yhdet farkut sekä alus- ja urheiluvaatteita ja kenkiä.  

En ole kiinnostunut vaatteista perinteisessä mielessä, vaan minua kiinnostaa, mistä vaate on peräisin ja millainen historia sillä on. Arvostan sitä, että Hoochien henkilökunta tuntee tyylini ja kokoni, ja he osaavat ehdottaa minulle sopivia vaatteita. Aina liikkeessä käydessä ei tarvitse edes ostaa mitään, vaan tulen hyvälle mielelle pelkästä kauneudesta ympärilläni.

Teatteria harrastava Kati rakastaa myös dramaattisia asuja, kuten antiikkikimonoa, jota hän käytti burleskibileissä. Japanista tuodun kimonon ikä ei ole tiedossa, mutta koska se on keinokuitua, vaate ei ollut niin kallis kuin aidot silkkikimonot. Täyspitkässä kimonossa on mustalla pohjalla vaalean- ja tummanpunaisia orientaalisia kukkia, ja sen runsaat kangaskerrokset kiedotaan vyöllä vartalon ylle.

Kimonoon liittyy jännittävää symboliikkaa. Olen kuullut, että Japanissa kimono puretaan osiin ja tehdään uudestaan, kun sen omistaja vaihtuu. Jos kimonon kankaassa on mukana pitkiä harsinlankoja, se kertoo siitä, että vaatetta ei ole purettu, vaan se on käyttämätön.

Eettinen vaate on tulevaisuuden muotia

Katille tulee hyvä mieli siitä, että vaatteet jatkavat elämäänsä ja hän voi vintagea käyttämällä olla lisäämättä maapallon kulutusta. Usein vanhoista vaatteista löytyy yhä merkki valmistusmaasta, ja Katilla on monia mekkoja, joissa on Made in Finland –lappu. Merkkien joukossa on vanhoja arvostettuja suomalaisia vaatemerkkejä, kuten Kirjokangas, Kati-Myynti, Kaisu Heikkilä ja Kaunotar, jotka kaikki ovat jo valitettavasti lopettaneet tuotantonsa.

Asiantuntevassa vintageliikkeessä vaatteet pestään ja kunnostetaan ennen jälleenmyyntiä, ja laadukas kangas herää uuteen eloon. Mikä parasta, Katin hankkimat vintagemekot jatkavat yhä elämäänsä sukupolvelta toiselle. Tytär käytti Katin hankkimaa vanhaa juhlamekkoa, kun hän toimi koulussa vanhojen tanssien juontajana. Ylioppilasjuhlissa sekä äiti että tytär komeilivat Hoochie Maman mekoissa.

Vintage on ekologista, ja se tarjoaa hyväksyntää kaikenlaisille naisvartaloille ja tekee hyvää itsetunnolle.

Muodin eettisyys on Katille tärkeää myös ammattimielessä, sillä hän on jäsenenä Muotioikeuden yhdistyksessä, joka välittää tietoa design- ja muotimaailman juridisista kysymyksistä. Hän näkee, että ihmisten suhde muotiin ja kuluttamiseen elää muutoksen aikoja.

Erään ennusteen mukaan vuonna 2033 kolmasosa ihmisten vaatekaappien sisällöstä tulee olemaan vintagea. Uuden ostamisen sijaan vaatteet, joilla on tarina ja historia, nousevat arvoon.

 

Teksti: Maarit Piippo

Kuvat: Maarit Piippo, Viivi Lehto (Kati kimonossa) ja Joni Villanen (Kati vintageiltapuvussa)